sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Marinoidut valkosipulit

Äitini puutarhassa kasvaa vaikka mitä. Yksi suosikkiasioistani siellä on valkosipulit, joita kuluukin meillä vuoden aikana paljon. Halusin kokeilla myös niiden jatkojalostamista, joten tein niille hunaja-etikkamarinaadin. Monissa ohjeissa oli öljyä, jota en sekaan halunnut. Näistä tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan todella hyviä, muodostuivat heti Ukkosen suosikeiksi. 



Marinoidut valkosipulinkynnet
Purkkiin mahtuva määrä kuorittuja kokonaisia valkosipulinkynsiä
1 1/2 dl vettä
1 dl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa
1/2 dl hunajaa
mustapippuria
(tuoreita yrttejä tai muita mausteita)

Kuumenna nesteet, hunaja ja mausteet kieuhvaksi. Lisää joukkoon kuoritut valkosipulinkynnet. Anna kiehua 2 min. Purkita puhtaisiin, desinfioituihin purkkeihin.

-Nna-

perjantai 28. syyskuuta 2012

Tiskirättejä

Puuvillaisista jämälangoista on syntyi värikäs rätti. Toisen rätin taas tein halusta testa jännän väristä lankaa.


-Nna-

torstai 27. syyskuuta 2012

Hapankaali

Väitän edelleen kovasti blogini olevan enemmän käsitöihin, kuin ruokaan painottunut. Olen vain saanut hirmuisen säilömisvimman ja koska aihe on juuri tähän aikaan vuodesta ajankohtainen, tykkään siitä kirjoitella. Uskaltauduin jopa ensimmäistä kertaa elämässäni tekemään itse hapankaalia Uuden mustan ohjeen avulla.



Koska tämä oli ensimmäinen kokeilu vasta, tein tälläisen pienemmän erän alkuun ja katson tuleeko tästä mitään. Tänään nimittäin vasta purkitin nuo, enkä ole siis lopputulosta valmiina päässyt vielä maistamaan. Parin päivän huoneenlämmössä hapatuksen jälkeen kaalissa oli jo kiva hapan aromi.

1 kg kaalia
2 porkkanaa
10 g merisuolaa
 1 kapseli maitohappobakteeria

Itse pilkoin kaalin ohuiksi suikaleiksi veitsellä ja raastoin porkkanat. Heitin joukkoon suolan ja maitohappobakteerikapselin sisällön. Aina välillä kävin nuijimassa seosta niin, että kasviksista lähti nestettä. Laitoin seoksen astiaan ja painon päälle niin, että kaalit olivat nesteen peitossa. Annoin seisoa huoneenlämmössä kaksi vuorokautta. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen purkitin jo tänään kaalit ja laitoin ne jääkaapin vihanneslokeroon tekeytymään. Sitten odotellaan viikko tai kaksi ja katsotaan, kuinka kaalieni käy.

-Nna-

tiistai 25. syyskuuta 2012

Omppuhillo

Minä olen nyt toden teolla innostunut kokeilemaan erilaisia perinteisiä syysjuttuja. Tänään tein äidiltä saaduista omenoista hilloa. Ne olivat oikein hyviä myös sellaisenaan syötynä, eivätkä yhtään sellaisia happamia, mitä kotimaiset omput joskus on. Keitin noin 2 litraa omenalohkoja 1/2 pakettia hillomarmeladisokeria vartin verran liedellä. Lopuksi maustoin hillon parilla teelusikallisella vanilijasokeria ja purkitin sen.


-Nna-

maanantai 24. syyskuuta 2012

Anopin villasukat

Kuten olen varsin monta kertaa kertonut, minulla on mitä mainioin Anoppi. Viimeksi nähdessämme hän vihjaisi varsin selvästi tarvitsevansa uudet villasukat. Hankin kerän turkoosia 7-veljestä ja joku yö googlasin neuleohjetta sitä varten. Valitettavasti en löydä enää ohjetta mistään, vaikka olen sitä koittanut etsiä. Malli oli varsin yksinkertainen ja nopea neuloa.



Koska lankaa jäi yli, tein lopusta pienet villasukat kaverini pojalle.


-Nna-

perjantai 21. syyskuuta 2012

Gazpacho

Tässä eräs päivä kävin kummieni luona maalla. Näin sadonkorjuuaikaan sain myös kotiin tuomisia. Kassistani löytyi tomaatteja, kurkkua ja chiliä. Kun omalta parvekkeelta löytyi vielä paprika (jonka taimen sain keväällä samaisilta kummeilta) ja äitin valkosipulia kaapista, ei ollut vaikea miettiä mitä tekisi ruoaksi.



Kaivoin esiin Safkaa kirjan ja sieltä Gazpachon ohjeen. Kirjassa on myös ohje avokadotahnalle, jota voi keiton kanssa tarjota, mutta itse jätin sen tällä kertaa tekemättä.

Gazpacho

800 g kypsiä tomaatteja kaltattuna tai laadukkaita säilyketomaatteja
1 punainen paprika pilkottuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 kurkkua kuorittuna ja paloiteltuna
1/2 chiliä viipaleina (siemenet poistettuna)
muutama tippa Worcestershire-kastiketta
1 rkl punaviinietikkaa
2 siivua päivän vanhaa vaaleaa leipää
1 1/2 tl suolaa
mustapippuria
1 dl oliiviöljyä

Laita kaikki ainesosat kulhoon ja aja sileäksi sauvasekoittimella. Laita tunniksi jääkaappiin, maista. Lisää suolaa tarvittaessa.


-Nna-

torstai 20. syyskuuta 2012

Suppilovahverot etikkaliemessä

Päätin tänä syksynä oikein ottaa asiakseni perehtyä erilaisiin säilömistapoihin. Aikani googlailtuani pienimmät ja söpöimmät suppikset päätyivät lasipurkkeihin etikkaliemessä, johon katsoin vinkkiä täältä.


Etikkaliemi sienille

1,5 dl väkiviinaetikkaa
1,5 dl vettä
0,5 dl sokeria
1 laakerinlehti
6 mustapippuria
1/4 tl kanelia
1/4 tl neilikka
1/2 tl suolaa

Sienet kiehautetaan suolalla ( 2 tl suolaa vesilitralle ) maustetussa vedessä, valutetaan ja ladotaan puhtaisiin, pieniin tölkkeihin. Laita mausteet kertakäyttöiseen teepussiin ja kiehuta etikka-vedessä suolan ja sokerin kanssa. Poista pussi ja kaada kiehuvan kuuma neste aivan piripintaan niin, että kaikki sienet peittyvät. Sulje heti.

Itse maltoin säilyttäää purkkeja pari päivää maistamatta, jonka jälkeen käytin säilöttyjä sieniä savuahvenesta, perunasta, avocadosta ja kirsikkatomaatteista tehtyyn salaattiin. Säilykkeen maku oli voimakas, kuten etikkaan säilötyillä asioilla yleensä.

-Nna-

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Varrettomia sukkia

Olen ihastunut varrettomiin sukkiin niiden helppouden vuoksi. Ne on kiva vetää jalkaan kun tarvitsee vähän lämmikettä, mutta ei kaipaa koko villasukkaa. Itselleni neuloin Maijasta 3,25 puikoilla sukat johon tein palmikkoa ilman joustinta. Onnistuin jotenkin mokaamaan toisen palmikon kohdan niin, että nyt minulla on kaksi "saman jalan sukkaa". Laiskuuksissani kuitenkin ajattelin elää asian kansas, enkä tehnyt kahta sukkaparia asian johdosta.


Olen tehnyt vastaavia sukkia myös Puutyötytölle, joka tässä hiljattain nätisti kysyi, josko tekisin vielä yhdet. Sukat saisivat kuulema olla millaiset tahansa, mutta raidat olisivat kivat. Valkoisesta Maijasta ja kirjavasta harmaasta syntyi yksinkertaiset sukat. 


-Nna-

tiistai 18. syyskuuta 2012

Sienipihvit suppilovahveroista

Kävimme äitin kanssa sienestämässä ja saimme ihan kivan saaliin suppilovahveroita. Olen joskus lisännyt sieniä lihamurekkeeseen ja jauhelihapihvien sekaan. Nyt sitten uskaltauduin kokeilmaan ihan kokonaan sienistä tehtyjä pihvejä, jotka olivatkin varsin maukkaita äidiltä saatujen perunoiden ja punajuurten kansa tarjottuna.



Sienipihvit
300 g esikäsiteltyjä sieniä
1 dl korppujauhoja
1 dl kermaa
1 sipuli
1 kanamuna
suolaa
pippuria
voita

Paista puhdistettuja sieniä kuivalla pannulla ilman rasvaa niin kauan, että niistä lähtee ylimääräinen neste pois. (Tämän jälkeen punnitsin vasta tarvitsemani sienimäärän). Kun sienet on esikäsitelty, silppua ne hienoksi hakkelukseksi. Laita korppujauhot ja mausteet turpoamaan kerman ja munan kanssa. Kuullota sipulit voissa pannulla ja lisää ne sienten kanssa taikinaan. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista ne kauniin ruskeiksi pannulla voissa.

Vinkki: jos pihvit eivät tahdo pysyä kasassa, voi ne esikypsentää mikrossa (1-2 min täydellä teholla) ja sen jälkeen ottaa pannulta väriä ja makua.

-Nna-

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Tavalliset lapaset

Tässä yksi päivä tylsyyksissäni kaivelin kaappeja ja löysin laatikon, joka oli täynnä keskeneräisiä käsitöitä. Osassa oli jäänyt päättely tekemättä ja osa oli vasta alkutekijöissä. Nämä 3 puikoilla raidottuvasta langasta neulottujen lapasten tekemisen aloitin jo Islannissa ollessamme. Nyt ne ovat sitten valmiit ja pääsevät toiseen laatikkoon odottamaan uutta omistajaa.



-Nna-

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Huopalapikkaat

Muutama vuosi sitten tajusin, etten tule tästä enää kasvamaan, paitsi ehkä leveyssuuntaan. Silloin päätin, että voin ostaa myös kalliimpia asioita, joita voin sitten käyttää vuosia eteenpäin. Monta vuotta olen himoinnut huopikkaita ja viime talvena sitten törmäsin Töysän kenkätehtaan huopalapikkaisiin. Tänään sitten hain ne postista kotiin. Olen kovin tyytyväinen. Kengät on juuri sellaiset kuin ajattelin ja kenkäkokoni mukaan tilattuna juuri sopivat. Sitten vain toivomaan, että saisimme myös tänne etelään talvella huopikaskelejä, eikä vain sitä mustaa loskaa.



-Nna-

tiistai 11. syyskuuta 2012

Kinuskinen omenapiiras



Meillä käy aika usein vieraita, mikä on ihana tekosyy leipoa ja laittaa jotain hyvää. Usein sellaisisa tilanteissa ei ehdi käymään kaupassa, vaan joskus joutuu vähän soveltamaan ja harjoittamaan kokeellista keittiötä. Tämä piirakka hävisi viimeistä palaa myöten, joten kokeiluni oli ilmeisesti ihan onnistunut.


Kinuskinen omenapiiras

75 g voita
1 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 muna
1 dl maustamatonta jogurttia

2 dl rahkaa
2 dl kinuskia
1 muna
2 tl inkivääriä
4 suurehkoa omenaa
kanelia


Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne tasaisesti taikinaan. Lisää lopuksi vielä jogurtti ja sekoita taikinaksi. Painele taikina vuoan pohjalle. (itse käytin irtopohjavuokaa, kun siinä on korkeammat reunat.) Lorota päälle puolet kinuskista ja asettele viipaloidut omenat kuorineen vuokaan.



 
Sekoita rahka, loput kinuskit, muna ja inkivääri keskenään. Levitä se omenoiden päälle. Ripottele pinnalle vielä kanelia. Paista uunissa 175 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes pinta on kauniin värinen.
 



































-Nna-

maanantai 10. syyskuuta 2012

Matroonan puku


Viikonloppuna oli sitten se kauan odotettu tsaarinaikaan sijoittuva fantasia liveroolipeli. Hahmoni Matroona oli paikallisen teehuoneen banjan pesijätär. Sain käyttööni jopa oman savusaunan, jossa otimme pelin jälkeen hyvät löylyt.

 Alusmekon ja säpsän esittelinkin jo aikaisemmin. Sen jälkeen ompelin vielä yksinkertaisen suorakaiteen muotoisen villakangasmekon, jossa on olkaimet, nappikiinnitys edestä ja koristenauhaa. Torstai-iltana sitten vielä intouduin ompelemaan itselleni essua, johon yöllä sitten alkeellisilla taidoillani kotin jotain epämääräistä kuviota kirjailla. Hihoja varten ompelin koriste- ja kuminauhasta "kiristimet", joilla sain hihat pussitettua kahteen osaan.


-Nna-

perjantai 7. syyskuuta 2012

Avocadopasta

Saimme tuparilahjaksi Safkaa nimisen keittokirjan, jonka on kirjoittaneet Alexander ja Hanna Gullichesen. Kirjassa on ohjeita parempaan arkiruokaan. Kirjan reseptit ovat simppeleitä ja selkeitä. Raaka-aineet on yksinkertaisia, mutta tekemämme avocadopasta oli niin hyvää, että melkein rupesi itkettämän. Suosittelen kirjaa lämpimästi.



Avocadopasta neljälle
1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä (poisa siemenet)
1 limetti
2 kypsää avocaddoa
suolaa
mustapippuria
0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa (tätä meillä ei ollut, käytin tuoretta lipstikkaa, sitruunamelissaa ja oreganoa)
kourallinen lehtipersilijaa
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1 dl raastettua parmesania
400-500 g spagettia

Pilko valkosipuli ja chili, laita kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. kuutio avocadot. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliviöljy ja hienonnetut yrtit, sekä juustoraasteet. Sekoita ja maista. Kastikkeesa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.

Keitä spagetti al dente hyvin suolatussa vedessä, ota talteen vaja desi keitinvettä. Valuta pasta.

Lorauta osa keitinvedestä kastikkeen sekaan ja pyörittele spagetti kastikkeen kimppuun. Raasta päälle parmesania ja rouhi myllystä mustapippuria.

-Nna-

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Sieniretki ja suppilovahverokeittoa


Aina kuvittelen, että sisälläni asuu pieni maalainen. Fantasioin siitä, kuinka voisin asua maalla ja kupsuttelisin kaiket illat ja tekisin kaikkea ihanaa, kuten marjastaisin ja sienestäisin. Jos oikeasti asuisin maalla, todellisuudessa varmaan jaksaisin käydä ehkä pari kertaa vuodessa metsässä ja kevään alkuinnostuksen jälkeen kupsutukseni saisivat elää vapaasti.

Kunnon kaupunkilaisten tavoin sitten vedin eilen kumisaappaat jalkaan ja suuntasin Unitytön kanssa Nuuksion kansallispuistoon. Siellä on kaltaisilleni ihmisille merkittyjä reittejä, joita pitkin voi kävellä.



Unityttö on entinen partiolainen, joten hänellä oli mukanaan kartta ja kompassi. Tosin niistä huolimatta onnistuimme hetkellisesti eksymään, koska sieniä löytääksemme täytyi poiketa polulta.


 

Koska olimme skeptisiä sen suhteen, löydämmekö yhtään sientä, piti ottaa sitten kuva suunnilleen ensimmäisestä löytämästämme sienestä. Tosin se meni rikki, kun Unityttö koitti avittaa sitä kuvausvalmiuteen..



 Maisemat olivat varsin kauniit.



Kolmen tunnin retkeilyn jälkeen eväät oli syöty ja ämpärin pohalta löytyi noin 1,5 litraa suppilovahveroita. Opin myös tunnistamaan karvarouskun, jota löysimme kokonaiset viisi kappaletta.


Kotona sitten tein suppilovahveroista sienikeittoa. Maustoin sen yllättäen.. konjakilla. Mainittakoon, ettei konjakki ole mikään meidän ruokakaapin perusta, mutta viime aikoina olen vain innostunut siitä, kun meillä on tuo yksi pullo, mikä ei oikein muuten tahdo maistua.



Suppilovahverokeitto
n. 1 litra suppilovahveroita
1 sipuli
3 rkl vehnäjauhoja
voita
1 rkl konjakkia
2 dl kermaa
suolaa
pippuria

Paista ensin sieniä yksin kuivalla pannulla niin, että niistä lähtee ylimääräinen neste pois. Lisää sitten silputtu sipuli ja voi. Kuullota sienet ja sipuli. Lisää reilu 1/2 litraa vettä. Sekoita vehnäjauhot vesitilkkaan ja sekoita se ohuena nauhana kiehuvan veden joukkoon. Lisää konjakki, suolaa ja pippuria maun mukaan. Anna porista 15 min. Lisää viimeisenä kerma ja tarkista maku. Itse tarjoilin keiton paahdettujen leipäkuutioiden kanssa.

-Nna-

tiistai 4. syyskuuta 2012

Jämämyssy

Päätin pienentää lankavarastoani. Yhdessä lankakorissani oli muovipussi, mistä löytyi erilaisia pieniä nyssäköitä. Solmin langanpäitä yhteen ja neuloin kaksinkertaisella langalla 3,5 puikoilla pipon. Tai oikeastaan tuo on myssy, jos jos jollakin on pieni pää. Itselleni tuo ei ollut aivan täysin sopiva, mutta koska lankaa jäi yli, on tällä hetkellä vastaava puikoilla.


-Nna-


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Keltaisen kammarin kukkopilli

Meillä oli viikonloppuna ihania vieraita kylässä. Olin jo itse autuaasti unohtanut haikailleeni joskus kukkopillin perään, mutta kummitädilläni oli parempi muisti... Niinpä keltaiseen kammariin muutti tuliaisena saatu keltainen kukkopilli.


Keltainen on muutenkin ollut pop. Neuloin luonnonvalkoisesta ja hunajankeltaisesta Maijasta itselleni lyhytvartiset villasukat, kun vanhat tuntuvat aina olevan jossain kateissa. 


-Nna- 

ps. Muokkasin blogin kommentointi osuutta niin, että nyt kenen tahansa pitäisi päästä kommentoimaan. Blogin kirjoittajana en edes ollut tajunnut, että asetukset olivat hassusti. Otin myös kirjanvahvistuksen pois, koska itse inhoan niitä. Nyt vaan olen ja toivon, ettei blogi täyty spämmistä.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Pipo

Olen ollut tässä useamman päivän flunssan vuoksi saikulla, joten käsitöien tekemiseenkin on ollut tavallista enemmän aikaa ja kiinnostusta. Jotain laatikoista kaivaessani löysin keskeneräisten käsitöiden läjän. Siellä oli mekko joka kaipasi vetoketjun vaihtoa, kesken jääneet lapaset ja myös tämä pipo, joka oli päättelyä vaille valmis.

Muistaakseni aloitin neulomaan tätä joskus sukkien jälkeen, kun halusin tehdä vain jotain. Pipolle ei siis ollut erityistä kohdetta, tein sen ihan muutoin vain. Malli on niin peruspipo, kuin voi olla. Lankana on jokin 7-veikan tapainen, puikot on luultavasti olleet 3,5. Ei voi tarkkaan muistaa, kun valmistumisesta on jo aikaa.


-Nna-