Aina kuvittelen, että sisälläni asuu pieni maalainen. Fantasioin siitä, kuinka voisin asua maalla ja kupsuttelisin kaiket illat ja tekisin kaikkea ihanaa, kuten marjastaisin ja sienestäisin. Jos oikeasti asuisin maalla, todellisuudessa varmaan jaksaisin käydä ehkä pari kertaa vuodessa metsässä ja kevään alkuinnostuksen jälkeen kupsutukseni saisivat elää vapaasti.
Kunnon kaupunkilaisten tavoin sitten vedin eilen kumisaappaat jalkaan ja suuntasin Unitytön kanssa Nuuksion kansallispuistoon. Siellä on kaltaisilleni ihmisille merkittyjä reittejä, joita pitkin voi kävellä.
Unityttö on entinen partiolainen, joten hänellä oli mukanaan kartta ja kompassi. Tosin niistä huolimatta onnistuimme hetkellisesti eksymään, koska sieniä löytääksemme täytyi poiketa polulta.
Koska olimme skeptisiä sen suhteen, löydämmekö yhtään sientä, piti ottaa sitten kuva suunnilleen ensimmäisestä löytämästämme sienestä. Tosin se meni rikki, kun Unityttö koitti avittaa sitä kuvausvalmiuteen..
Maisemat olivat varsin kauniit.
Kolmen tunnin retkeilyn jälkeen eväät oli syöty ja ämpärin pohalta löytyi noin 1,5 litraa suppilovahveroita. Opin myös tunnistamaan karvarouskun, jota löysimme kokonaiset viisi kappaletta.
Kotona sitten tein suppilovahveroista sienikeittoa. Maustoin sen yllättäen.. konjakilla. Mainittakoon, ettei konjakki ole mikään meidän ruokakaapin perusta, mutta viime aikoina olen vain innostunut siitä, kun meillä on tuo yksi pullo, mikä ei oikein muuten tahdo maistua.
Suppilovahverokeitto
n. 1 litra suppilovahveroita
1 sipuli
3 rkl vehnäjauhoja
voita
1 rkl konjakkia
2 dl kermaa
suolaa
pippuria
Paista ensin sieniä yksin kuivalla pannulla niin, että niistä lähtee ylimääräinen neste pois. Lisää sitten silputtu sipuli ja voi. Kuullota sienet ja sipuli. Lisää reilu 1/2 litraa vettä. Sekoita vehnäjauhot vesitilkkaan ja sekoita se ohuena nauhana kiehuvan veden joukkoon. Lisää konjakki, suolaa ja pippuria maun mukaan. Anna porista 15 min. Lisää viimeisenä kerma ja tarkista maku. Itse tarjoilin keiton paahdettujen leipäkuutioiden kanssa.
-Nna-