Viimeksi käydessämme lapsen mummolassa pohdin, mitä ihmettä tuollaiset pienet pitävät kesällä päällä. Pirpana on kesäkuussa 8 kk, eli luultavasti osaa jo istua tanakasti rattaissa, mutta ei vielä kävele. Kaikkina muina vuodenaikoina on niin helppoa, kun voi vetää jonkinlaisen haalarin päälle.
Lasten pukeminen on asia, mikä myös herättää tunteita suuntaan ja toiseen. Itse olen haalariuskovaista koulukuntaa. Minusta sellainen kannattaa pukea aina kun voi. Toinen asia mihin lapsen pukemisessa uskon, on heijastimet. Mielestäni vaatteissa on nykyään aivan liian vähän heijastimia.
|
Pirpana tiesi parhaiten miten haalari pitää asetella. |
Niinpä haluan lapsellisen ylpeänä esitellä mitä tänään ompelin. Tadaaa:
kesähaalari! Käytännössä tämä on tuulipukukankaasta tehty kuori koossa 74. Haalarissa ei ole edes vuorta, vaan saumuroin saumat. Tämä päällä ei istuta lätäkössä, mutta uskon tämän toimivan mainiosti loppukeväästä/alkusyksystä ja viileinä kesäpäivinä esimerkiksi kaupungissa rattaissa kulkiessa. Tai jos menemme vaikka mökkeilemään, voi illat olla jo viileitä ja tuulisia. Alle voi sitten laittaa tarvittaessa enemmän tai vähemmän kerroksia sään mukaan.
|
Laadunvalvonta myös maistoi haalarin ja kelpuutti sen. |
Ja mikä parasta, kaikki materiaalit löytyivät omasta kaapista. Tuulipukukangas on ostettu joskus edullisesti jonkun kangaskaupan loppuunmyynnistä. Heijastimet ovat ajalta jolloin minä ja pikkuveli olimme lapsia. Äitiltä on hyvin kulkeutunut meille kaikenlaista käsityömateriaalia.
-Nna-